Mankilan kylä sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, Siikalatvan kunnassa. Kylä on osa entistä Rantsilan kuntaa ja on, kirkonkylää lukuun ottamatta, Siikalatvan kylistä suurin.
Mankilassa on vuoden 2018 alussa noin 230 asukasta. Matkaa Rantsilan taajamaan on noin 15 km ja Siikalatvan kuntakeskukseen sekä Ouluun 50 km.
Kylä on saanut nimensä Siikajokivarressa asuneen Antti Mankin mukaan.
Mankilan ympäristö
Mankilan asumukset on rakennettu pääosin saarimaisille kankaille tai jokivarren korkeimmille törmille. Saarimaisia kankaita ympäröi laajat peltoaukeat ja kylän halki virtaa Siikajoki.
Mankila sijaitsee tulva-alueella noin 15 kilometrin päässä Rantsilan kylältä. Mankilasta löytyy maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ja lintuasiantuntijoiden mukaan kylän laajat peltoalueet mataline vesistöineen kuuluvat maamme tärkeisiin lintualueisiin. Nämä lintualueet ovat luonnonsuojelun kannalta merkittäviä, uhanalaisten silmällä pidettävien ja kansainvälisen erityisvastuun lintulajien, pesimis- tai kerääntymisalueita.
Suoluontokohteista Matkusnevan aapasuoalue on suurelta osin avosuota. Yhdessä Ukonvaajanevan kanssa se muodostaa 413 hehtaarin suuruisen luonnosuojelualueen.
Palvelut ja yritykset
Maatalous on edelleen alueella merkittävä elinkeino. Peltojen viljelty pinta-ala on yhteensä 1887,8 ha. Viljeypinta-ala tilaa kohti on 67,82 ha, joka valtakunnallisesti on varsin korkea.
Aktiivitiloja on yhteensä 26. Tuotantosuuntana lypsykarjatalous on 6 tilalla, hevostalous kahdella tilalla, lihanautojen kasvatus 3, viljanviljely ja muu kasvintuotanto 14 tilalla sekä muu tuotanto/toiminta yhdellä.
Viljelijöistä 29 % on nuoria viljelijöitä eli alle 40-vuotiaita. Työssäkäyvistä valtaosa työskentelee kylän ulkopuolella.
Historiaa
Linnan talon pellosta on löydetty raha, jossa on vuosiluku 1636. Paikannimiinkin on jäänyt siltä ajalta pysyvää, esimerkiksi Kalmunsaari Mankilanjärvessä.
Kerrotaan, että Isovihan aikaan (1713-1721) venäläiset olisivat majailleet Kalmunsaaressa ja suomalaiset Kätössä, joka sijaitsee vastapäisellä rannalla. Taisteluissa kaatuneiden venäläisten on sanottu haudatun Kalmunsaareen.
Suomensodan (1808) aikaisia tapahtumia on paremmin tiedossa: Sandelsin joukkojen käyttämä tie on sama mitä mankilalaiset ovat käyttäneet kulkiessaan kirkolle. (Rantsila-kotiseutumme, 1958)
Mankilassa on aikoinaan toiminut oma meijeri, posti, 5 kauppaa, 3 koulua ja rukoushuone. Näistä on jäljellä enää rukoushuone, kun Mankilan koulun lakkautuspäätös sai lainvoiman helmikuussa 2012. Rukoushuoneen toiminnasta vastaa Rukoushuoneyhdistys.
Mankilan tarinakartta
Mankilan tarinakartan sisältö koottiin (vuonna 2014) yhdessä kyläläisten kanssa tarinatuokioiden ja haastattelujen muodossa. Työhön osallistui kymmeniä kyläläisiä ja tarinat kokosi kulttuuriantropologi Niina Heikkinen. Kartan visuaalisen ilmeen loi kuvataiteilija Tero Mäkelä.
Tuolta linkki karttaan: http://
Mankilan kyläjätit Kiljo ja Koljo
Tarinoita Mankilasta -hankkeessa kerättiin talteen tarinoita kylän ihmisistä, paikoista ja tapahtumista. Valtaosa tarinoista sijoittui lähimmän sadan vuoden ajalle, mutta yksi menneiden aikojen tarina kertoi kylällä asuneista jättiläisistä näin:
”Ammoisina aikoina Mankilassa asui enemmänkin jättiläisiä. Valtaosa niistä piti majapaikkanaan Luppoviitaa. Kaksi tunnetuinta jättiä, Kiljo ja Koljo, olivat kuitenkin asettuneet Siikajoen vastarannoille, nykyisen Kiljonkosken seuduille. Siellä ne elelivät toisistaan juurikaan piittaamatta. Toisinaan näiden kahden välille syntyi kuitenkin eripuraa ja silloin tanner tömisi! Suuria kivenmurikoita perässään vetäen Kiljo ja Koljo asettuivat joen törmälle, kumpikin omalla puolellaan. Siitä ne sitten viskoivat valtavia kiviä toisiaan kohden niin että pauke vain kävi: ”Kilahtiko Kiljossa?” huuteli Koljo ja Kiljo vastasi: ”Kolahtiko Koljossa?” Kävipä kerran jos toisenkin niin, että kivet sinkosivat toisiaan vasten sellaisella voimalla, että ne tippuivat jokeen niille sijoilleen ja niin syntyi Kiljonkoski. Koska jättien rouvat olivat keskenään hyvää pataa, päätettiin kivet jättää paikoilleen. Näin rouvat pääsisivät rupattelemaan toistensa luokse silloin, kun muilta askreiltaan ennättivät.”
Nämä kyläjätit heräävät henkiin syksyllä 2014, kun Pohjois-Pohjanmaan Kulttuurirahaston Pohjavirta-hanke rahoittaa kaksi jättiä käsittävän taideteoksen Mankilan kylätalon pihamaalle.
Seuraa Kyläjätti blogia täältä: mankilankylajatit.blogspot.com
